Milloin ja miten arkku kannetaan?

Pääkaupunkiseudulla ehdottomasti yleisintä on järjestää hautajaisten siunaus- tai saattotilaisuus krematorion yhteydessä olevassa kappelissa. Tällöin tarvetta arkun kantamiseen ei ole, vaan kappelin henkilökunta huolehtii vainajan siirtämisestä kappelista krematorioon. Jos siunaus tai saatto järjestetään muualla sijaitsevassa kappelissa tai kirkossa, voidaan arkku kantaa ulkona odottavaan autoon tilaisuuden päätteeksi – vaihtoehtoisesti hautaustoimiston kuljettajat siirtävät arkun autoon tilaisuuden jälkeen. Mikäli kyseessä on arkkuhautaus, kannetaan arkku aina kappelista hautaan.

Käytännön syistä kantajia tarvitaan kuusi kappaletta – jos vainaja on kookas tai halukkaita kantajia on enemmän, voi kantajia olla kahdeksankin, mutta neljä kantajaa on mahdollista lähinnä vain jos vainaja on poikkeuksellisen kevyt. Mitään sukupuolirajoitteita ei ole, vaikkakin perinteisesti kantajat ovat olleet miehiä. Mikäli saattoväen joukosta ei löydy tarpeeksi kantajia, voi kantajia hankkia muualta tai tilata hautaustoimiston kautta.

Kappelin henkilökunta ohjeistaa yleensä kantajia, mutta vainajan viimeisen matkan sujuvuuden kannalta on parasta, että kantajat sopivat yksityiskohdista etukäteen mahdollisimman tarkkaan. Tilaisuuden luonteen huomioiden on myös ensiarvoisen tärkeää, että kaikki kantajat – olivat he sukulaisia tai ei – ovat tietoisia seremonian kulusta ja noudattavat etikettiä. Alla on kerrottu kantamisen ohjeita yleisesti. Eri paikkakunnilla ja hautausmailla on kuitenkin toisistaan poikkeavia toimintaohjeita, joten viimekädessä on syytä noudattaa henkilökunnan antamia ohjeita jos sellaisia saa.

Kantajat luonnollisesti pukeutuvat tilaisuuden luonteen mukaisesti. Usein pyrkimyksenä on, että kaikki kantajat ovat pukeutuneet samalla tavalla ja saman värisiin vaatteisiin. Tämä koskee myös asusteita kuten hattuja, kaulaliinoja ja hanskoja – hanskat on hyvä olla joka tapauksessa kantamista ja hautaan laskemista helpottamaan. Varsinkin ulkopuolisen, saattoväkeen kuulumattoman kantajan on syytä pukeutua mustaan pukuun ja ulkovaatteita tarvittaessa mahdollisimman hillittyyn takkiin; tämä ei ole oikea tilaisuus esitellä omaa tyyliään.

Siunaus- tai saattotilaisuuden lopuksi pappi tai siuntio yleensä kutsuu kantajat arkun luo. Mahdolliset päällysvaatteet on jo käytännön syistä puettava ennen arkulle siirtymistä. Ennen kantamaan lähtöä kantajat asettuvat arkun ympärille ja viettävät hiljaisen hetken kääntyneinä arkkuun päin. Joillain hautausmailla he myös kumartavat saattoväelle. Jos kantajilla on hatut, laitetaan ne päähän hiljaisen hetken ja mahdollisen saattoväen tervehtimisen jälkeen.

Perinteen mukaan vainajan lähimpien omaisten pitäisi kantaa arkkua pään puolelta, lähimmän omaisen vasemmalla puolella. Arkun päihin kertyy kuitenkin myös eniten painoa, joten järkevintä sijoittaa vahvimmat kantajat arkun päätyihin ja heiveröisemmät tai vähemmän kokeneet keskelle. Tilaisuuden sujuvuuden vuoksi on suotavaa sopia kantajien sijoittelu etukäteen.

Mikäli kyseessä on arkkuhautaus, kannetaan arkku aina liinoilla, joilla se myös lasketaan hautaan. Liinojen etuna on painon jakautuminen tasaisemmin kantajien selälle: liina asetetaan selän (ei niskan) poikki ulomman olkapään yli niin, että liinan pää tulee kantajan etupuolelle. Ulkopuolella olevalla kädellä otetaan tiukka ote liinan päästä, arkun puoleinen käsi on suorana ja sillä otetaan liinasta kiinni arkun kannen korkeudelta.

Mikäli kyseessä on arkun kanto kirkosta tai kappelista odottavaan autoon, voidaan liinojen sijaan käyttää kantokahvoja. Näillä liinan asettelu jää pois ja arkun nostaminen auton lavetille on helpompaa, mutta toisaalta kaikki paino on kantokäden varassa, minkä lisäksi arkun tasapainottaminen on hankalampaa, varsinkin jos kantajilla on suuret pituuserot.

Vainaja kannetaan aina ulos kappelista tai kirkosta jalat edellä, ja arkku on syytä pitää mahdollisimman suorana. Mikäli vainaja viedään tuhkattavaksi, kannetaan arkku saattopaikan ulkopuolella odottavaan ruumisautoon. Arkkuhautauksessa taas arkku viedään yleensä kappelin ulkopuolella odottavaan saattovaunuun; kuitenkin jos matka haudalle on lyhyt, voidaan arkku kantaa suoraan haudalle. Vainaja nostetaan sekä vaunuun että autoon jalat edellä.

Arkkuhautauksessa kantajat kulkevat saattovaunun rinnalla omilla kantopaikoillaan, muun saattoväen seuratessa vaunun perässä. Kun vainaja nostetaan haudan lähellä pois vaunusta lähdetäänkin arkkua kantamaan pää edellä, jolloin vainaja lasketaan hautaan pää kohti hautakiveä. Mikäli arkku kannetaan suoraan kappelista haudalle on kantajien tärkeää koordinoida, että arkku käännetään asiaan kuuluvalla arvokkuudella oikein päin ennen hautaan laskemista.

Hautaan laskettaessa kantajat heittävät olkapäällä olevan liinan taaksepäin ja tarttuvat vapautuneella kädellä liinasta toisen käden ylä- tai alapuolelta. Liinaa päästetään hitaasti alaspäin niin, että arkku laskeutuu rauhallisesti ja tasaisesti hautaan. Kantajien on syytä pyrkiä päästämään liinaa samalla nopeudella, ettei arkku pääse kallistumaan. Jo kantamaan lähtiessä on varmistettava, että arkun eri puolilla olevilla kantajilla on suunnilleen yhtä pitkä osa liinaa; liian lyhyellä liinalla arkkua ei voi laskea kunnolla ja se menee vinoon.

Kun arkku on laskettu hautaan, päästävät haudan toisella laidalla olevat kantajat irti liinoista, ja vastapuolen kantajat kerivät ne ylös. Vaikka hautausmaan henkilökunta yleensä ohjeistaa, on syytä sopia etukäteen kumpi puoli päästää liinoista irti ja kumpi kerii. Viimeisenä kantajat riisuvat mahdolliset hattunsa, viettävät hiljaisen hetken kasvot kohti vainajaa, kääntyvät saattoväkeen päin ja kumartavat. Tämän jälkeen ulkopuoliset kantajat poistuvat, saattoväkeen kuuluvien liittyessä tovereidensa joukkoon.

Teksti: Ilves Valta